Hei,
Myyntisaatavien luottotappiokirjaus askarruttaa, josko joku osaisi auttaa käytännön ongelman kanssa.
Myyntisaamisenhan saa kirjata luottotappioiksi, kun rahan saaminen on hyvin epätodennäköistä. Saatavaa pitäisi periä, ja kirjauksen peruste on selvä tapauksissa jossa asiakas menee esimerkiksi konkurssiin. Monessa paikassa olen nyt törmännyt lauseisiin jossa todetaan, että saaminen kirjataan luottotappioksi, jos saamisen perintä ei tuota tulosta.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Milloin perintä on tulokseton ajallisiin määrein? Jos minulla on taseessa myyntisaaminen joka on erääntynyt vaikka 31.10.2016 ja se on lähtenyt eräpäivän jälkeen parin viikon kuluttua perintätoimistolle. Perintätoimet eivät ole saaneet perittyä rahoja. Koska ajallisesti voi tuon kirjata luottotappioksi? Perintäprosessihan voi olla aktiivisena useamman vuoden, eikä perintätoimistolta ole tullut suositusta prosessin lopettamisesta. Voiko perintäprosessissa olevan saamisen kirjata kuitenkin jonkin ajan kuluttua tappioksi? Muussa tapauksessa taseessa saattaa roikkua hyvinkin vanhoja saatavia. Onko tässä joikin veteen piirretty viiva, esimerkiksi: saatavaa on peritty, eikä rahoja saatu, erääntynyt 360 päivää sitten -> kirjataan luottotappioiksi?
Luottotappiokirjaus
Re: Luottotappiokirjaus
Mitään yksiselitteistä vastausta ei ole, vaan harkinta tulee tehdä tapauskohtaisesti.
Kirjanpitolain 5:2 §:n mukaisesti saamiset kirjataan nimellisarvoonsa, kuitenkin enintään todennäköiseen arvoon. Myyntisaamisten osalta tulee siis harkita, mikä on niiden todennäköinen arvo. Jos saamista on yritetty periä tuloksetta, onko todennäköistä, että mitään tullaan saamaan? Näihin ei toki mitään yhtä oikeata vastausta ole, joten harkinta tulee tehdä parhaan käytettävissä olevan tiedon perusteella. Perintäprosessissakin olevan saamisin voi huoletta kirjata luottotappioksi, jos on todennäköistä että perintä ei tuota tulosta.
Tilinpäätösperiaatteisiin kuuluu mm varovaisuuden periaate ja tätä tulisi nähdäkseni tulkita nimenomaan velkojien suojan näkökulmasta. Onkin tässä mielessä parempi, ettei saamisissa tai tuotoissa esitä mitään ylimääräistä ja näin anna liian positiivista kuvaa yhtiön tuloksesta ja taloudellisesta asemasta.
Kirjanpitolain 5:2 §:n mukaisesti saamiset kirjataan nimellisarvoonsa, kuitenkin enintään todennäköiseen arvoon. Myyntisaamisten osalta tulee siis harkita, mikä on niiden todennäköinen arvo. Jos saamista on yritetty periä tuloksetta, onko todennäköistä, että mitään tullaan saamaan? Näihin ei toki mitään yhtä oikeata vastausta ole, joten harkinta tulee tehdä parhaan käytettävissä olevan tiedon perusteella. Perintäprosessissakin olevan saamisin voi huoletta kirjata luottotappioksi, jos on todennäköistä että perintä ei tuota tulosta.
Tilinpäätösperiaatteisiin kuuluu mm varovaisuuden periaate ja tätä tulisi nähdäkseni tulkita nimenomaan velkojien suojan näkökulmasta. Onkin tässä mielessä parempi, ettei saamisissa tai tuotoissa esitä mitään ylimääräistä ja näin anna liian positiivista kuvaa yhtiön tuloksesta ja taloudellisesta asemasta.